"I am your suger, I am your tea..."  Eräs pieni tyttö lauloi tänään. Kuulin sen kirjaston nurkassa, luulin sitä pikkuiseksi. Mutta pikkuinen on kuollut, oli syntynyt toinen. Ehkä maailmassa on paljon heidän kaltaisiaan, lapsia, joita ei yksinkertaisesti voi auttaa, koska he pelkäävät kaikkea, ovat kummallisia ja vihaavat itseään. Tai, ehkeivät he vihaa itseään. Vain ruumistaan. Ei sopeuduta. Ei olla semmossii. Ollaan erilaisia. Ei käy, ei sovita. Ei sen tarvitsisi mennä niin. "Itserakkaus on ikuisen romanssin alku." Mutta tuskin suomessa saa olla itserakas? Ja perkele! On uskallettava. On uskallettava uskaltaa. Muuten ei koskaan voi hyväksyä itseään. 

Maailma ei koskaan tule olemaan niin pelottava että olisi pakko teeskennellä jotain, mitä ei ole. Saa toki. Mutta se ei koskaan ole hyväksi. Mielenterveydestäkin on pidettävä huolta...

Muuten ei selviä hengissä. 

KYLLÄ! MINÄ VITTU OLEN IHAN SAATANAN HULLU!!